Siirry pääsisältöön

turkoosia edelleen...

Jostain syystä peitin kaikki ihanuudet, mielenkiintoiset liimatut jutut.
Hahmottelin naista..
Jotenkin jäykkää, tylsää..samaa...
Paperi on aika iso, n 60cmx80 ehkä..

maalasin, värjäsin...

Annan olla ainakin huomiseen.
En ole tyytyväinen. Jotenkin tylsä todella.
Mitä käsien väliin? Kukkia, iso lintu, lintuja...
Laitanko suihkuun, harjaanko tiskiharjalla?

Huomenna säilytän, lisään tai peitän...
Edellisessä postauksessani voit nähdä alkuperäisen, jota lähdin muuttamaan..

Kommentit

Jael sanoi…
Kauniit kasvot ja värit tuossa taulussa.Mutten keksi,mitä tuonne käsien väliin voisi laittaa..
Harakka sanoi…
Kaunis tyttö nyt jo siinä ainaskin on jo, mutta mitä siihen käsien väliin sitten laittaisit..hmmm..
Olisiko ehkä näin keväällä joku kevään kukka, kukkaset siinä kauniita...vai ehkä lintukin kyllä siihen sopisi, vaikka molemmat, hi!
Sä osaat paremmin ratkaista tämän!
Yaelian:
Ehkä huomenna keksin, jollen sit maalaa päälle..

harakka:
Kiitos sulle harakka sanoistasi taas. Öitä♥
Kiiris sanoi…
Todella mielenkiintoista seurattavaa, värimaailma raikas, tyttö raikas....

Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka! Huiskis!
Huopalintu sanoi…
Kuvassa on kevättalven kuulautta, keveyttä. Kiva nähdä mitä siihen vielä keksit =)
Lastu sanoi…
Minusta on aina ihana katsella blogiystävien taidetta; itse en maalaa, en piirrä, ihastelen kyllä. Eli en osaa antaa vinkkejä, mutta katselen aikanaan, mitä tyttö käsiensä välissä kannattelee. Jo matka kohti jotakin on kiinnostava.
Kiirepakolainen:
Tais jäädä turkoosi tauolle tai sit teen sille radikaalisti..
en tykkää siitä.
matka kuitenkin on se juttu!!
Kiitos sinulle♥

trina:
Tänään maalasin sen yläkäden pois..
Ei innosta...
Jotain siitä tulee, joskus!
kiitos sinulle=)

lastu:
Sina osaan kertoa tarinoita, lohduttaa, sulostuttaa sanoillasi, kosketta, hipaista!
kiitos siitä sinulle♥

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin