Siirry pääsisältöön

surun sylissä..

Kuolema on niin lopullista. Ihmeellistä.

Isäni kuoli reilu vuosi sitten. Kaipaan häntä.
Haluaisin kertoa asioita, jakaa kokemuksiani.
Juttelen hänelle ja uskon, että hän kuulee ja on lähelläni.

Noin 15 vuotta sitten kuoli koiramme Snooby, englanninsetteri.
Jouduimme viemaan hänet lonkkiensa takia piikille.
Ikävöin ja kaipasin häntä joka päivä yli vuoden ainakin ja vieläkin muistelen..

Jarvis, tyttäreni koira kuoli eilen.
Suru täyttää päiväni, ajatukseni. Suru lohduttaa, puhdistaa.

Mietin viimeisiä hetkiä, katseita, sanoja...
Olisin halunnut halata enemmän, olla lähempänä, silittää kauemmin...

Kuinka kauan muistan olla läheisilleni hellä, sanoa tärkeitä sanoja, koskettaa, kiittää, hymyillä...
Nyt minulla on se aika ja mahdollisuus. Haluan muistaa ♥





Tein muutama päivä sitten tekemästäni naisen kasvoista kollaasin.
Ajattelematta värejä, hän sain mustan ylleen..
Kukahan sen valitsi?

Ylemmän kuvan olen ottanut juuri ilman salamaa.

Alemassa kuvassa käytin salamaa.
Lisäsin linnun.

Kummasta tykkäät enemmän?

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Alemmassa kuvassa on joku surullinen mutta rauhallinen harmonia....tykkään kovasti!

Niinhän sitä sanotaan, että ihminen elää niin kauan kun joku puhuu hänestä tai ajattelee häntä.
Muinaisten egyptiläisten suurta visautta rakentaa kuolleilleen haudat, joista puhutaan edelleen...
Hannele mummu sanoi…
niin, sellastahan se et usein katuu sitä mitä ei tullut tehtyä, mutta luulen että teemme parhaamme
Voimia suruun ja osanottoni Jarvis-koiran poismenosta. :(

Kauniita, tiiviitä ja tunnetasolla koskettavia kuvia. Pidän enemmän alemman kuvan asettelusta, mutta ylemmässä kuvassa on - ainakin minun koneellani - paremmat värit, jotenkin lämpimämmät, surussa lohduttavammat.

Voi hyvin.
Marmustoi sanoi…
Lintu on sielun symboli, ja sopii todella hyvin tähän kuvaan. Anna surun pitää sinua sylissään kun on sen aika. Halauksia.
Jael sanoi…
Suru ottaa niin valtaansa kun se on tuoretta. Olen niin pahoillani Jarviksen poismenosta.
Pidän enemmän ylemmästä kuvasta,sillä mielestäni sen värit ovat paremmat.Haleja Hanne!
Anonyymi sanoi…
Läheisen menetyksessä voi vahvasti vaikuttaa luopumisen tuska. Tuleeko valmista luopumista ollenkaan riippuu tunnemaailmasta.
Aika parantaa haavat on totta.
Olen itsekin kokenut samat menetykset.
Antaa surun nousta sydämeen niin monesti kuin se tulee. Saa itkeä,saa muistella, saa puhua, saa eläytyä, saa katua,saa ikävöidä, saa nauraa.
Anonyymi sanoi…
Ylemmässä kuvassa on kasvoilla tunnemaailman toivo esillä.
Kiiris sanoi…
Vaikea valinta. Mutta jotenkin tuossa alimmassa kuvassa näen linnun symboloivan voimauttavaa vapautta. Sielun lentoa. Ajatusten lentoa.
Menetys on luopumista. Luopuminen on vaikeaa. Tulee suuri suru. Lohduttomuus. Tuskallinen kaipuu. Kun ne hitaasti päästävät otteestaan jäljelle jää muistot ja rakkaus. Rakkaus säilyy aina.
Huopalintu sanoi…
Jäljelle jää muistot ja kaipaus..

Alemmassa kuvassa linnun mukana olo tuo yhteyden, tunnelma ei ole niin yksinäinen. Kuulaan kauniita ovat molemmat kuvat.
Piri sanoi…
Minusta ylempi kuva kertoo siitä, kuinka yksinäiseksi akuutti suru tekee. Halauksin!
Yksinäinen susi sanoi…
Lintu tuo toivon, se nousee siivilleen.

Halauksin
arleena sanoi…
Ylempi kuva on pehmeämpi, haikea tunnelma välittyy osuvasti sanojasi seuraten.
Näin sen näin, kun luin ensin sanasi.
Molemmat kuvat aivan ihania.
Ensin valitsin ylemmän, mutta kun tarkkaa niitä katsoin taidan valita alemman.

Tauluisihin kuuluu linnut.

Halauksia sinulle.♥
A-L sanoi…
Ylemmässä kuvassa näen herkän, pehmeän, tuntevan.
Alemmassa kuvassa haileat värit näyttävät yhdistävän tytön ympäristöön, mitä vahvistaa myös lintu.
Mielenkiintoista, työsi voi nähdä monilla tavoin.
tinttarus sanoi…
Minä valitsen ylimmän. Se antaa surulle ja kaipaukselle tarpeeksi tilaa.
Harakka sanoi…
Molemmat ovat tosi kauniita väreiltään, mutta silti valitsen alimman kuvan, koska siinä on lentoon pääsevä lintu tytöllä sylissään, se voi olla vaikka Jarviksen sielu, joka siittä lähtee pian vapauteen ja on siellä iloinen aina!
Kiitos teille lohduttavista, ihanista sanoistanne.
Aina sanat, toisen läsnäolo auttavat keventämään surua..

Harakka sanoi kauniisti, että lintu tytön sielussa, voi olla Jarviksen sielu ♥
Uskon, että eläimillä on sielu.

Molemmat kuvat miellyttivät.
Ei ole tarkoitus etsiä parasta, hienointa vaan se mikä itseä nyt eniten kutsuu, ehkäpä molemmatkin..

Valitsin itse kuitenkin alimman, eli sen kehystin ja se katsoo maailmaa seinälläni..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin