Siirry pääsisältöön

kasvien maailmasta..

Yöllä
sateen keskellä
halusit tulla
valoon





Olen odottanut malttamattomana,
milloin unikkopeltoni kukkaset puhkeavat kukkaan,
oranssiseen eroottiseen tanssiin.
Viime yönä ensimmäinen, malttamattomin, halusi synnyttää itsensä ulos ,
turvallisesta kohdustaan..





Luen parhaillaan kirjaa "kasvien salattu elämä"
-Peter Tompkins, Christopher Bird, Otava

Olen aivan ihmeissäni siitä maailmasta, josta minulla oli vain pieni aavistus.
Kasvit ovat empaattisia, kokevat tunteita, liikkuvat hiljaa ja osaavat lukea ihmisten ajatukset.
Onneksi on tehty monia rinnakkaisia, päällekkäisiä ja ristikkäisiä tieteellisiä tutkimuksia, jotta mahdollisesti kaikista järjellisimmätkin olennot mahdollisesti saattaisivat uskoa.

Viime päivinä olen erityisen paljon jutellut kukilleni, kuunnellut niitä, vienyt ulos aurinkoon , halannut niitä ja pyytänyt luvan saada poimia niitä maljakkooni, kiittänyt..
Kunnioittanut heitä ihan eri tavoin kuin aiemmin.

"Kuten tri Aubrey Westlake sanoo:" me olemme vankeja materialististen käsitteiden laaksossa ja kieltäydymme uskomasta, että on olemassa muuta kuin viiden aistimme rajaama maailma. Kuten sokeitten maan asukkaat myös me torjumme ne , jotka väittävät "nähneensä" suuremman yliaistillisen maailman, jonka osa me olemme, hylkäämme tuollaiset väitteet "tyhjänpäiväisinä kuvitelmina" ja hyväksymme paljon "terveemmät" tieteelliset selitykset."-kasvien salattu maailma.

Kommentit

sylvi sanoi…
Ihana kuva ja hyvin olet kasvit sanoillasi kuvannut.
Kyllä minäkin puhun kasveilleni. Luojamme on luonut meidät elämään luonnon keskellä. Eikä meidän tarvitse järjellä kaikkea ymmärtää ja selittää. Meillä on ihana luonto siitä soikoon kiitos Luojallemme.!
Leena Lumi sanoi…
Hanne, minä odotan juuri unikkojen kuvaussessiota. Ne eivät aukiea vielä tänään, sillä satanut paljon, ollut viileää ja pilvistä. Yhdet vieraatkin on kutsuttu niin. että 'tervetuloa unikkojen viikolla'.
Ihania kuvia, minulla tuo kirja taitaa olla..
Maria sanoi…
Kyllä se on niin !Kaunis unikkovauva sinulla!
Ari sanoi…
Hienoja kesäisiä kuvia Hanne!
Kirjailijatar sanoi…
Minä olen aina ajattelut, että luonto on elävä. En ole huomannut, että minun unikkoni olisivat auenneet. Täytyy käydä kohta katsastamassa. Unikkopellot ovat kauniita, niitä ihailtiin viime kesänä Balttiassa. Sinunkin unikkokuvasi on kaunis.
SusuPetal sanoi…
Kauniit kuvat, ja sisimpäsi tuntuu nauttivan euforiasta. Ihanaa.
sylvi:
Kaikki muu oli ennen meitä..
onko kaikki muu myös viimeisenä?
Luonto parantaa ja hoivaa..

leena Lumi.
Täälläkin on niin valtavan koleaa, pimeää,
mutta kuitenkin kasvien maailmassa tapahtuu..

Hannele:
Muistatko hannele?

Maria:
Joku vauva täytyy mullakin olla =)

Ari:
kiityos =)

Kirjailijatar:
minun "pellossani on vähän yli 20 nuppua ja yks herännyt...
Ehkä sinunkin nupuissasi oranssi vilkkuu..

SusuPetal:
olet niin oikeassa..kiitos sinulle..
arleena sanoi…
Olen samaa mieltä kasveilla on kieli ja mieli. Niitä voi kuunnella.
Kauniit unikot.
Anonyymi sanoi…
Olen kuullut tästä jo kun ensimmäinen asiaa tutkinut tiedemies valheenpaljastuskoneellaan havaitsi, että tomaattikasvihuoneessa kasvit jopa tunnistivat ihmisyksilön, joka oli tahallaan kokeen vuoksi edellisenä päivänä runnellut yhden niistä kasveista. Jono ihmisiä kulki kasvihuoneen läpi ja kasvien nestejännitys lehdissä muuttui kovasti juuri tämän miehen kohdalla. Tutkijakin oli ihmeissään löydöstään. Sen jälkeen tunsin syyllisyyttä purra tomaattiakaan. Mutta kasveille ei saisi projisoida mieltä, edes eläimen kaltaista. Niiden oleminen on varmaan hyvin erilaista kuin ihmispsyyke ja tunteet. Ne voivat olla esim. kollektiivisempia lajeittain kuin muurahaisetkaan. Elämä itse koko kasvikunnassa saattaa olla jotenkin "tietoista" tai siihen verrattavaa, ainakin ne ovat jotain kokevaa ja kääntyvät kaikii valoon päin eikä automaatteja. Kasveilla on oma aineenvaihdunnallinen kasvuviisautensa. Onnea - paitsi sinulle - myös huonekasveillesi :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin