Siirry pääsisältöön

valo kulkee edellänne...




" Ei ole helppoa nähdä, kuinka rakastamasi ihminen tekee vääriä ratkaisuja, ja kuitenkin niin välillä täytyy tapahtua, että tietyt asiat opitaan. Asioita voi oppia vaivattomasti, mutta useinmiten, kun ne opitaan kantapään kautta, niitä ei enää unohda. Älä siis ole ylisuojeleva, opi irrottamaan kätesi suojissasi olevien ihmisten ympäriltä iästä riippumatta. Anna heidän ottaa vastuunsa, ja vielä sen lisäksi iloita vastuusta, jolloin autatte toisianne kasvamaan."-Ovi sisimpään

Tänään vanhemman tyttäreni mieli oli ihan erilainen kun pari päivää sitten.
Olen iloinen , kun hän uskaltaa tuoda raskaimmatkin asiansa minun luokseni, odottamatta kuitenkaan, että ottaisin ne kannettavikseni.
Olen läsnä ja rakastan, se riittää.

Kaiken harmauden keskellä on valo kuljettanut minua.
Aamu-usvan keskellä tuntui kuin enkelin harsot liisivät ilmassa.

Niin kauniita ihania kirjoituksia, kuvia, musiikkia olen löytänyt sivuiltanne.
Kiitos niistä teille! Etenkin kosketuin Uunan runosta ja kuvasta tänään.

Kommentit

Huhtikuunnoita sanoi…
Niin, osatapa olla olematta ylisuojeleva ja tietyllä tavalla ulkopuolinenkin.
Kovain vaikeaa....

Ihana kuva :o)
Anonyymi sanoi…
Valo kulkee edellä ja kutsuu seuraamaan. Enkeli auttaa elämään juuri tässä ja nyt ja tekemään oikeita ratkaisuja.
Kauniisti kuvaat enkelin, pidän erityisesti hiuksista ja niiden rytmistä.
Kiitos sanoistasi!
Kiitos Huhtikuunnoita!!1
Sitä on niin lähellä , tuskin napanuora katkeaa koskaan täydellisesti...

Uuna: Isot halit!!
Lastu sanoi…
Luulen, että se rakkaus mitä meillä on lapsiamme kohtaan, vaikuttaa kuin luonnonvoima.
Lastu: Kiitos, sinäpä ilmaisit upeasti tuon rakkauden...
Tarja K sanoi…
Vanhemmuuden suurin vaikeus on antaa lapsen tehdä virheensä ja oppia niistä. Me äidit voimme ottaa syliin ja lohduttaa....
Tarja K:
Viisaita sanoja!!Kiitos niistä!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin