Siirry pääsisältöön

lauantain ylistys




Tänään on ollut taas harvinaisen kaunis lokakuinen päivä.
Luonto väreilee väreissänsä.
Lehdet putoilevat yksitellen, omaa aikaansa alas.
Kaikella on oma rytminsä.
Kaikki vaan tapahtuu....

Haravoin hiukkasen pihassa lehtiä.
Rakastan tuota hommaa niin paljon,
että aion jättää keväällekin osansa.

On ilta, pimenee..
Taas yksi päivä elämästäni takana.

Mitä olen tänään oppinut?
Olenko nähnyt ihmisen?
Olenko kuunnellut lähimmäistäni?
Olenko antanut rakkautta?

Kiitos tästä päivästä...
Haluan pyytää anteeksi itsekkyyttäni!

Kommentit

tinttarus sanoi…
Blogissani olisi jotakin sinulle.....
Kiitos tinntarus niin paljon..ilahdutit minua!!!
Yritän siirtää sen merkin sieltä omaan postaukseeni...Jos osaan...
Marianne sanoi…
Hei Hanne, Kiva kun piipahdit blogissani, niin löysin tänne :)

Teit minuun heti suuren vaikutuksen...olen ihmeissäni...
teet kauniita töitä ja mikä vahvuus sinussa loistaa tekstiesi kautta...taidat elää vahvaa henkisen kasvun aikaa ....Pinnallisessa maailman menossa vain harvat ovat rohkeita avaamaan ajatustensa maailmaa..
Palaan varmasti :)
RunoTalon Sari sanoi…
Minullakin varmaan säästyy haravoitavaa myös keväälle...tänään istutin vielä yhden havupuun, joka on odottanut ruukussa koko kesän paikkaansa. Kaikki ajallaan :)
arleena sanoi…
Kaunis kuva. Samanlainen syyspäivä täälläkin.

Pidin sanoistasi paljon, talletin ne mieleeni ja pohdiskelin niitä. Kiitos.
Hallatar sanoi…
Olipa ihana kuva ja hetkinen. Halasin neljää murustani eilen ja tietenkin Haniani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin