Siirry pääsisältöön
"Kukaan ei voi omia sellaista auringonlaskua,
jonka näimme taannoin.
Niinkuin kukaan ei voi havitella omakseen iltäpäivää,
jolloin sade lyö ikkunaan
tai nukkuvan lapsen herättämää rauhan tunnetta,
tai sitä maagista hetkeä,
kun aallot iskeytyvät kalliota vasten.
kukaan ei voi havitella omakseen sitä,
mikä on maan päällä kauneinta.
mutta voimme katsella ja rakastaa sitä.
Noina hetkina Jumala näyttäytyy ihmisille.-"Brida", P.Coelho


Olin kadottanut oman osoitteeni blogiini, olin unohtanut tämän maailman...
Sattuma, joka oli tarkoitettu, toi minut takaisin...

Kaikki se rakkaus, kauneus, ihanuus on meissä , on aina ollut ja on aina oleva...
Meidän täytyy kulkea tai pysähtyä, löytää ja kadottaa, jokaisella on oma polku,
joka johtaa lopuksi kaikkien luo...
Ihmettelen ja olen iloinen, kun huomaan , miten ymmärrän monia asioita enemmän, kuin vuosi sitten, sisäinen maailmani on laajentunut. Näen ja koen itseni . Ikäänkuin aikaa olisi kaikissa hetkissä enemmän..
Sama tunne ja oivallus, tosin vähän erillaisena tuli minulle, kun olin käynyt "Aleksanteritekniikan kurssin". Huomasin lentopallopelissä, että minulla on aikaa enemmän kuin ennen esim. iskessäni palloa vastapuolen kenttään..Ikäänkuin aika pysähtyi , jolloin minulla oli mahdollisuus keskittyä valintaan, jonka tulisin tekemään hetken kuluttua...
Me luomme oman elämämme useinmiten, tiedostaen tai ei tiedostaen..meillä on joka hetki valinnanmahdollisuus...voimme valita ajatuksemme ja sitä kautta tunteemme seuraa valintaamme..voimme myös pyytää pyhää henkeä avuksemme elämänvalintoihimme, joka hetki...
Aiemmin luulin, että jos heittäydyn Jumalalle, elämäni tulee suppeaksi, tylsäksi, tasaiseksi....
Pelkäsin, että menettäisin paljon kaikkea upeaa...Elämäni on ollut vahvaa, väkevää ...en vaihtaisi sitä pois...
Olen huomannut, että koko ajan joku on johdattanut kulkuani...
Olen löytänyt taiteen, maalauksen , värien kautta yhteyden omaan sisimpääni..
Samoin tanssi, musiikki ovat johdattaneet kohti sisimpään...
Nyt haluan täysin heittäytyä Jumalalle, enään en pelkää että elämäni supistuisi, tuli tylsäksi..
Olen saanut kokea pieniä hippuja ihmeestä, Valosta, Rakkaudesta.....en ole koskaan yksin...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin